Tokavika päivä

Uskomatonta miten aika on kulunut. Huomenna on viimeinen päivä :(

Mitä olen tehnyt:

• Olen ollut osastolla, poliklinikalla, toimenpiteissä, vauvateholla, osasto 22, diabeteskoulutuksessa, ravitsemuskoulutuksessa, kahvipöydässä (jossa on pohdittu maat ja taivaat eli puhuttu henkeviä: sairaudet, osaamiset, muutokset....ja ihan muutakin)
• Olen tutsutunut eristyksiin, hoitanut pieniä ja isompia potilaita, kohdannut vanhempia, leikkinyt ja viihdyttänyt ja ennen kaikkea oppinut PALJON.
• Huomannut kuinka kansainvälinen paikka on Mikkeli.
• NIIN ja olen käynyt siirtämässä parkkikiekkoa ja juossut portaita
• ollut puhki eilisen iltavuoron, tämän aamun ja koululla tehdyn 3h  takia (olen tottunut aika säännölliseen elämään)

Viime viikolla haastattelin sairaalahuoltajaa ja osastosihteeriä ja ONNISTUIN hävittämään sen muistilapun (sepä meni varmaan siihen roskiin mistä kaikki lähtee silppuriin)...mutta muistan tietysti jotakin Eeva ja Leena siitä mitä kerroitte, vaikka tänne en ehtinyt kaikkea kirjoittaa. Huomenna kirjoitan tänne yhden teidän kaikkien (Eevan, Maaritin, Päivin, Anun, Anniinan, Tarun, Leenan, Mikun, Tertun...ja .ja...ja....sairaanhoitajaopiskelijan ja omani) ajatuksen blogini loppuun.SE ei ole muuttunut.

Eilen kävin tutustumassa iltavuoron alussa lasten neurologian poliklinikan toimintaan, loistavaa ja yksilöllistä toimintaa lasten ja perheiden kanssa. Tänään tein töitä kurssikaverini Maaritin kanssa. Valmistuimme jouluna -92 työttömiksi, vaikka olimme aloittaessamme (-88) ylimääräinen koulutus. Maarit on tehnyt töitä koko ajan lasten kanssa ja minun tieni vei muualle.

Tästä päivästä vielä: Ihanaa kun nykyisin lääkärikin tietää missä lapsille annettavat tarrat ja kiiltokuvat ovat.

Pakko mennä leipomaan huomiselle.