Näkemiin

Viimeinen päivä ja hiukan hakea olo, vaikka loma alkaa. Olisin voinut jaksoa kyllä vielä pidentää. Osastolla on ollut hyvä henki, loistava. Sairaanhoitajat, lastenhoitajat, sairaalahuoltajat, osastosihteerit, lääkärit ja opiskelijat (sosiaalityöntekijät, psykologit ja fysioterapeutit tietenkin myös), kaikki ovat yhdessä tehneet työtä pikkupotilaiden kanssa. Kiitos kaikille jotka tämän mahdollistitte. Erityiskiitos osastohoitaja Tertulle, joka huolehti siitä, että pääsin tutustumaan niihin paikkoihin mihin halusin. 

 

 

 

 

 

 

Tässä lupaamani asia, jonka moni tänä aikana sanoi (toki eri sanoin)

”Ihmiset eivät aina usko kuinka lastenosastolla nauru usein raikaa, vaikka rankkoja tilanteita ja suruakin tietysti on. Lasten olo kun on hyvä, he ovat leikkiviä ja iloisia. Parasta on, kun todella kipeänä osastolle tullut lapsi vilkuttaa hymyillen ovella pois lähtiessä.”

 

 

Nyt minä hymyilen pois lähtiessä. Tänne haluan uudelleen :) 

Kiitos myös blogini lukijoille. Sivuilla oli äsken vierailtu yli 800 kertaa

 

Tokavika päivä

Uskomatonta miten aika on kulunut. Huomenna on viimeinen päivä :(

Mitä olen tehnyt:

• Olen ollut osastolla, poliklinikalla, toimenpiteissä, vauvateholla, osasto 22, diabeteskoulutuksessa, ravitsemuskoulutuksessa, kahvipöydässä (jossa on pohdittu maat ja taivaat eli puhuttu henkeviä: sairaudet, osaamiset, muutokset....ja ihan muutakin)
• Olen tutsutunut eristyksiin, hoitanut pieniä ja isompia potilaita, kohdannut vanhempia, leikkinyt ja viihdyttänyt ja ennen kaikkea oppinut PALJON.
• Huomannut kuinka kansainvälinen paikka on Mikkeli.
• NIIN ja olen käynyt siirtämässä parkkikiekkoa ja juossut portaita
• ollut puhki eilisen iltavuoron, tämän aamun ja koululla tehdyn 3h  takia (olen tottunut aika säännölliseen elämään)

Viime viikolla haastattelin sairaalahuoltajaa ja osastosihteeriä ja ONNISTUIN hävittämään sen muistilapun (sepä meni varmaan siihen roskiin mistä kaikki lähtee silppuriin)...mutta muistan tietysti jotakin Eeva ja Leena siitä mitä kerroitte, vaikka tänne en ehtinyt kaikkea kirjoittaa. Huomenna kirjoitan tänne yhden teidän kaikkien (Eevan, Maaritin, Päivin, Anun, Anniinan, Tarun, Leenan, Mikun, Tertun...ja .ja...ja....sairaanhoitajaopiskelijan ja omani) ajatuksen blogini loppuun.SE ei ole muuttunut.

Eilen kävin tutustumassa iltavuoron alussa lasten neurologian poliklinikan toimintaan, loistavaa ja yksilöllistä toimintaa lasten ja perheiden kanssa. Tänään tein töitä kurssikaverini Maaritin kanssa. Valmistuimme jouluna -92 työttömiksi, vaikka olimme aloittaessamme (-88) ylimääräinen koulutus. Maarit on tehnyt töitä koko ajan lasten kanssa ja minun tieni vei muualle.

Tästä päivästä vielä: Ihanaa kun nykyisin lääkärikin tietää missä lapsille annettavat tarrat ja kiiltokuvat ovat.

Pakko mennä leipomaan huomiselle.

Historian havinaa

Juttelin viikolla osastonhoitaja Tertun kanssa siitä mitkä asiat ovat vuosien aikana muuttunut. Tässä joitakin asioita:

Lastenosasto:

• 1980 luvulla vielä osastolla oli vierailuajat ja vasta 1981 vanhemmat saivat jäädä osastolle yöksi
  • Muutos oli iso myös hoitajille → ei heti ymmärretty miten paljon vanhempien läsnöolo auttaa niin lasta kuin hoitajiakin
• hoitoajat ovat lyhentyneet, ennen ne olivat keskimäärin 7-8vrk ja nykyisin 2-3vrk

Keskola eli vauvateho:

• vaatteet, lakanat ja vaipat tulivat steriloituneina vielä 1986 vuoteen asti vatelle

• hoitoajat ovat lyhentyneet, ennen ne olivat keskimäärin14vrk ja nykyisin n.7vrk
• ennen ei kotiin vauvateholta päässyt ennen, kun vauvan paino oli 2500g, nykyisin ei ole painorajaa → jos vauva voi muuten hyvin, syö ja kehittyy normaalisti pääsee kotiin
• kellastuneet (eli bilirubiini-niminen aine kertyy vereen koska vauvan maksa ei esim. ennenaikaisuuden takia vielä kykene sitä käsittelemään) lapset hoidetaan nykyisin äidin luona, ei vauvateholla. Vauvat käyvät vain vaualohoidossa vatella
• alle 35 raskausviikolla syntyneet menevät vatelle, muut eivät automaattisesti jos voivat hyvin
• kuume mitataan aina kainalosta, myös vauvateholla pikkuisilta keskosilta. Yhden kerran mittaus tehdään peräsuolesta synnytyssalissa

Alla olevissa kuvissa on kuljetuslaatikko, jolla keskosvauvoja siirrettiin:

 

 

 

 

 

 

 

 

Tänään olin osan päivästä tutustumassa lastenhoitaja Leenan työhön ja iltapäivällä kuuntelemassa tutkimusta lasten liikunnasta ja ravitsemuksesta. Tiesittekö muuten, että ylipainoisella alakoululaisella voi jo olla rasvamaksa painosta johtuen?! Onneksi paljon tehdään ja projekteilla pyritään isoihin muutoksiin.

Leenan työkenttä oli todella mielenkiintoinen. Hän tekee työtä myös aikuispuolella. tehtäväksi anto voi tulla puheterapeuteilta tai neuropsykologilta. Tehtävänä voi olla tehdä tietyn ikäiselle lapselle sopivia kuvia kommunikointiin, tai palapeliin tai vaikka molempiin. Toisilla "leikitään" (eli harjoitellaan) ja toisia käytetään oikeasti. Nykyisin pyritään kuvaamaan paljon ihan oikeita kuvia, mutta lapsilla varsinkin alussa käytetään piirustuskuvia. Itselleni tuli kyllä ideoita tuleville lähihoitajille opetukseen syksylle vaikka mitä.... :) :)

Alla on kuvia KUVISTA:

ja ihan viimeisenä kerron kuvilla mitä tein eilen (pahoittelut että kuvat ovat vähän nurinperin, mutta saatte varmaan ideasta kiinni;

Join siis aamulla appelsiinimehua

 

Sitten ajelin autolla töihin...

 

sairaalaan

 

Tähän lisäsisin taas auton ja sit kodin ja ruuan..mut tää kone on niin hidas.

Sitten kävin juoksemassa yhdessä

 

 

koiran kanssa. Lenkin jälkeen...

 saunassa (melkein joka päivä illalla käyn) Sitten..

Kävin nukkumaan :)

 

 

Hyvä yötä!

Lasten poliklinikalla

Tänään olin koko päivän lastenpoliklinikalla. Nykyisin lapsia pyritään hoitamaan paljon polikliinisesti, niin ettei tarvitse mennä osastolle. Lapsia käy paljon kontrollikäynneillä liittyen joihinkin lyhyisiin sairauksiin, mutta myös jatkuvasti käyviä on paljon. Pitkäaikaissairaudet kuten astma, diabetes ja reuma ovat niitä joiden takia lapset käyvät poliklinikalla hoidoissa ja seurannassa. Myös päivystyspotilaita tulee poliklinikalle virka-aikaan. Joskus asia pystytään hoitamaan siinä ja joskus lapsi siirtyy poliklinikalta lasten osastolle. Perusasioita mitä lapselta katsotaan aina tullessa ovat paino ja pituus. Jos pituuskasvu esim. pysähtyy niin se on oleellinen tieto lääkärille, että jotakin on vialla.

Pieniä potilaita viihdyttää poliklinikalla leikkihuone, akvaario ja traktori, joka onkin todella suosittu.

Seuraavassa kuvassa on spirometria laite. Siihen pienet potilaat puhaltavat...monta kertaa... ja joskus juostaan ja otetaan lääkkeitä ja sitten taas puhalletaan... Pienet puhaltavat ilmapalloja ja isot pelkkiä käyriä...

KUKA pesee sairaalan ikkunat? Kevätfiilistä ja katupölyä

Nyt keväällä valo/aurinko/ on AIVAN IHANA, mutta toisaalta aivan liian paljastava. Olo on odottava, kun kesä on tulossa ja  aamulla töihin ajaessa ei tarvita pitkiä valoja ja aamut valostuvat päivä päivältä. Katuja putsaillaan kaupungissa ja tennarit ovat katukuvassa.

Onhan siinä keväässä huonojakin puolia. Kun laittaa tukisukkia aamulla jalkaan, tsiljoona (?) pölyhiukkasta tanssii pitkin makkaria tai kun katsoo ikkunasta ulos näen harmaata, pisaran valumia ja on varmistettava, ettei kyseessä sumu :D...

Päätin jaksoni aikana selvitellä myös muiden ammattiryhmien työnkuvia nimenomaan  lastenosastolla. Haastattelin sairaalahuoltajaa ja osastosihteeriä. Työnkuvista lastenosastolla kerron myöhemmissä teksteissä. Tänään töistä lähtiessä bongasin sairaalahuoltajan, joka oli siivoamassa alimmaista kerrosta ja pukuhuoneitamme (kuva alla) ja kameran akkukin oli tällä kertaa ladattu.

 

Sairaalahuoltaja ja siivouskärri ovat tuttu näky sairaalassa. Kuka on se henkilö, joka varmistaa, että ripulin takia eristyksessä olleeseen huoneeseen voi seuraavan kerran mennä kuka tahansa pelkäämättä tartuntaa?  Kuka pesee ikkunat? Kuka huolehtii siitä, että lastenosaston  varastoissa on riittävästi NAN:ia (entinen tutteli), riisimuroja, leikkelettä, leipää, jogurttia...jne...jne.  Kuka kerää eristyshuoneiden jatkuvasti täyttyvät roskikset. Kyllä se sairaalahuoltaja on.

Tavallinen torstai

Eilinen ja tämä päivä ovat olleet osastolla mukavia ja aika tavallisiakin. Oman ohjaajan kanssa on hoidettu omia potilaita. Hoitamisessa alkaa olla jo aikalailla tuttuja asioitakin. Leikin merkitys lapsipotilaiden viihtymiselle on todella tärkeä asia, mutta leikkiin liittyy myös muita näkökulmia. Leikin avulla voidaan ohjata lasta omahoitoon, kertoa toimenpiteistä tai tutkia lasta (esim. onko motoriikassa ongelmia tai aiheuttaako tarkka askartelu tai rannekorun tekeminen huimausta).

Tänään keskustelin osastohoitajan kanssa siitä, kuinka paljon hoitotyö on muuttunut vuosien aikana. Tarkoitukseni oli ottaa kuvia ja kertoa tänään näistä muutoksista, mutta kamerasta loppui akku. Kerron huomenna ja laitan vähän kuviakin.

Olen miettinyt jakson aikana hyötyjä itselleni ja myös muille osapuolille. Osaamiseni on tosiaankin lisääntynyt valtavasti ja tietysti se hyödyttää myös opiskelijoitani. Jakson aikana olen myös sopinut, että jos vain syksyllä LNHK ryhmästä löytyisi innokkaita opiskelijoita voisimme tehdä vauvalaan opinnäytetyön. Sille olisi tilaus. Myös perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon isot muutokset lisäävät osaamisvaatimuksia kotihoitoon/avohoitoon tulevaisuudessa. Itselleni on ainakin avautunut se, miksi lähihoitajatutkinnossa on (lasten ja nuorten koulutusohjelma) näin paljon sairaanhoitoa. Tulevaisuudessa alan osaamista saatetaan tarvita paljonkin.

Sammakkokynä ja kauniita värejä

Tänään diabeteskoulutus jatkui. Hoidon ohjauksessa tuli kyllä tärkeää tietoa ja päivitystä, jota voin hyödyntää opetuksessa.

Meitä kyllä kaikkia koulutuksessa mukana olleita keskustelutti I-tyypin diabetes sairautena ja sen sitovuus. Kun lapsi sairastuu diabetekseen on kyseessä elinikäinen sairaus, joka on joka IKINEN kerta kun päivän aikana syöt otettava huomioon. Lomaa sairaudesta ei ole.

Ohessa kuvia verensokerimittarin ohjauksesta ja hienoista insuliinikynistä. Kyniin saa eri värisiä kuoria.

 

 

Alla olevassa kuvassa on sammakkoja ja muutenkin kyniä, pumppuja ja verensokerimittareita lapset voivat "tuunata" persoonalliseksi.

 

Tämä kuva ei suinkaan ole tauko, jossa tarkastetaan onko puhelimeen tullut viestiä vaikka siltä näyttää ;) Lastenosaston hoitajat harjoittelevat (erilaisen kuin eilen) insuliinipumpun kanssa. On tärkeää, että uskaltaa koskea ja tarkistaa pumppuja, jos osastolle tulee diabeetikko. Joskus lapsi tai nuori ei silloin itse pysty pumppua käyttämään.

 

Viimeisessä kuvassa sairaanhoitaja Anu on kiinnittänyt Lenny-leijonan insuliinipumppuun ja Leon sylissä on pumppu ja kädessä vielä kaukosäädin, jolla pystyy  ohjelmoimaan ja muuttamaan pumpun asetuksia. Lasten  kanssa voidaan harjoitella diabeteksen hoitoa leikkien, pelaten ja vaikka Oy Haima ab kirjaa lukien.

 

Diabetestietoa

Tänään olen ollut sairaalan lastenosaston hoitajille järjestämässä diabetes-koulutuksessa ja huomenna jatketaan. Perustietoa (hyvin spesifiäkin) on tullut tänään ja sitten opeteltiin insuliinipumpun käyttöä.
Kuvassa pari pumppua: kauniin kukallinen ja versio missä on lampaita.

 

Alla olevassa kuvassa laitettiin kanyyli nallukkaan.

 

 

Päivä on lisännyt huimasti diabetestietoa sekä käytännön taitoa. Nyt on varmasti helpompi ohjata opiskelijoita diabeteksen hoidossa. Huomenna koulutus jatkuu.

Osastolla 22 tänään, vauvan tuoksua ja tuhinaa

MIKÄ PÄIVÄ! Kyllä olen kaivannut vauvojen hoitoa. Ihanaa olla seuraamassa tuoreita onnellisia äitejä ja pieniä tuhisijoita. Hiukan kömpelöltä kädet aluksi tuntui, mutta siitä se sitten päivä lähti sujumaan...Ohjaajani oli herttainen vastavalmistunut Laura- kätilö ja vastaanotto oli kyllä taas loistava. Kiitos Laura ja koko osasto.

Kertausta ja muistutusta tuli tämän osaston perusjutuista eli vauvan hoidosta, imetysohjauksesta, vauvan kapaloinnista (jota harjoittelin muuten niin aidon näköisen nuken kanssa, että kuvassa olisitte luulleet aidoksi - harmi kun kamera ja EVÄÄT jäi kotiin - nukke maksaa 150€ kuulema), maidon lämmityksestä, haavahoidosta (keisarinleikkaukset), jälkisupistuksista, lapsivedestä....Lääkärin kanssa keskusteltiin myös siitä, mitä kotiinlähtötarkastuksessa vauvalta katsotaan, muistelisin että se ei ole juurikaan muuttunut.

Uuttakin oli paljon mm. keltaisuuden mittari (ihan erilainen kuin ennen), kaikille vauvoille tehtävä kuulotutkimus (tehdään unessa, korvaan laitetaan pieni anturi ja vauva nukkuu, mitataan jotakin kaikuja??) ja erityisesti sokerimittaukset. Vauvan sokerimittaukset näin, ovat minulle ihan uutta. Nykyisin seurataan vauvan sokereita ja kolme yli 3 arvoa pitää olla, että mittaukset voi lopettaa. Käytännössä tarkoittaa siis sitä, että jos vauvalla on vaikka 2,9 arvo niin sitten lisämaitoa ja tunnin päästä kontrolli että sokeri on ok ja sitten pitää olla vähintään kaksi vielä hyvää arvoa. Vauvojen vapina voi kertoa verensokerin laskusta. Tämmöistä en kyllä muista vuodelta "kivi ja keppi", silloin mittailtiin vain painoa ennen syöttöä ja sen jälkeen. Että saiko vauva 10ml vai 15ml maitoa.

Piipahdin myös heräämössä (minut bongattiin käytävältä avustamaan sängyn toiseen päätyyn). Minut bongannut hoitaja kertoi että heräämö on aivan ihanasti sisustettu. Mietin että kuulinko oikein?!Sisustettu?? Oli kyllä. Violettia: vaaleaa, keski-vaaleaa, tummaa...

Palaute päivässä:
-Laura kertoi tulevansa aamulla ja äiti kysyi: "Tulethan sinä varmasti aamulla?"
-Minä toivottelin samalla hyvät jatkot: "Kiitos vinkeistä, olisitpa ollut pidempään"

Kuvia lastenosastolta

Tervetuloa lastenosastolle!

Osasto sijaitsee remontin ajan väliaikaisissa tiloissa 3. kerroksessa ja käytävällä on siksi sänkyjä valmiina odottamassa pikkupotilaita.

 

 

 

Tässä kuvassa lastenhoitaja Miku maalaa huoneeseen ikkunalle pupua. Myös ensimmäisen kuvan maalaukset ovat hänen käsialaansa (kuten koko osaston maalukset). Aivan mahtavia! 

 

 

Yllä olevassa kuvassa näkyy perushuone esim. vauvalle: lapsen sänky, vanhemman sänky, hoitopöytä, vaaka (syöttöpunnituksia varten), keinutuoli (imetystä tai tuttipullosyöttöä varten).

 

Alhaalla taas on toimenpidehuone, jossa laitetaan esim. kanyylit. Ikävät toimenpiteet tehdään tässä: oma huone on rauhoitettu niiltä.

 

 

 

Alla osastosihteeri Leena (joka on myös lähihoitaja) työssään. Osastosihteerin ja sairaalahuoltajan työstä/tehtävänkuvasta kerron huomenna. Haastattelin molempia, mutta muistilappu jäi työtakin taskuun....

 

 

Huomenna menen osasto 22 päiväksi eli entiseen Vauvalaan :)

 

 

Tänään myös koululle hommiin

Tämä aamupäivä osastolla meni nopeasti aamuhommissa. Otrostaattiseen verenpaineen mittaukseen tutustuin tänään ihan erilaisella tavalla kun aiemmin. Iltapäivällä tarkistinkin sitten opiskelijoiden tehtäviä ja kokeita koululla...

Vate:lla tänään

 

 

 

Tänään olin päivän vastasyntyneiden teho-osastolla. Mahtava päivä. Tämä olisi varmaan se minun juttuni jos lasten kanssa työskentelisin. Muistelinkin opsikeluajoilta että pidin valtavasti  vauvatehosta. Alla kuvasatoa päivästä:

 

 

Tässä kuvassa ylhäällä on vauvan tehopöytä (nimet eivät ehkä ole ihan oikeita, mutta sinnepäin). Tällaisen pöydän hoitajat laittavat lämpiämään kun tulee teito siitä että sitä tarvittaisiin. Kaikki vauvantehohoidossa tarvittavat asiat ovat "käden ulottuvissa", Happisaturaatiomittari, happisysteemit, imu, napakatetrivälineet, monitori jne...

Tässä kuvassa sairaanhoitaja Piia neuvoo minulle vauvan tehoelvytystä kyseisellä pöydällä nukella, jolla on napa (napakatetriavarten) jne. Hieno nukke.

Tässä Piia näyttää minulle kuinka vauvan hengitys turvataan (ambua ei tarvita). Täytyy vaan osata laskea valssin rytmiin: yks, kaks, kolme...Kolmosella aina sormi ylös ja oikea rytmi on siinä. Loistava systeemi.

 

Tällaisella härvelillä vauvat kulkevat ambulanssilla sairaaloiden välillä.

 

 

Tässä vauvatehon sairaanhoitaja Jenni ja minä tutustumme omien vauvojemme työvuoron  hoitosuunnitelmaan. Lastenosastolla ja vauvateholla on käytössä hiljainen raportti eli jokainen tutustuu hoitamiinsa lapsiin lukemalla lasten tiedot ja hoitosuunnitelmat aina vuoron alussa. Kirjaaminen on oltava todella huolellista, jotta toinen tietää mitä kussakin vuorossa tehdään. Tietokoneita onkin kansliat täynnä.  Efficaan olen saanut tutustua kyllä ihan eri tasolla kuin aiemmin missään.

 

 

 

Selfie

Yllä ensimmäinen kuva, selfie siis tällä kertaa. Kamera unohtui ja muistin vasta pukkarilla. Tärkeä osa hoitajan työtä ovat hyvät työjakineet joiden päällä jaksaa tehdä työtä ja kävellä. Itselleni jalkojen väsymiseen auttaa myös tukisukat. Hiukset pitää olla kiinni ja tänään nauratinkin lapsia Pikku-Myy nutturallani. Siitä yritin ottaa kuvan mutta videoinkin itseäni, joten kuvia tulee lisää loppuviikosta.
Ilahduttavaa täällä sairaalassa on ollut huomata myös se, että hoitajat noudattavat hyvin käsihygieniasäädöksiä: kynsissä ei ole lakkaa ja sormuksia ei käytetä. Tiesittehän, että sormen kynnen alla on Suomen väkiluku mikrobeja, sormuksen alla Euroopan väkiluku ja kynsivallintulehduksessa maailman väkiluku mikrobeja? Niin ja kukapa haluaisi kynsilakkapalasia ruokaansa?

Päivä sujui vauhdikkaasti ja osin seuraneitinä. Osastonhoitaja kyseli pilke silmäkulmassa, että josko kesällä tulisin tekemään sijaisuutta lomallani. Mielnkiintoista nähdä miten varmaksi olo näiden viikkojen aikana tulisi, että uskaltaisiko edes harkita. Huomenna saatan olla ensimmäisen päivän vauvateholla.

Viikon saldo

Viimeinen päivä ensimmäisellä viikolla oli tosi kiireinen (mukavalla tavalla siis) ja ensimmäinen taukopaikka oli vasta klo 12. Paljon uusia asioita ja vanhan kertausta myös tälle päivälle. En muistanutkaan kaikkia lomakkeita mitä pitää seurata ja päivitellä pitkin päivää. Iltapäivästä ehdin perehtyä erilaisiin inhalaatioihin ja niiden antamiseen.

Hauska yllätys viikossa on ollut se, että olen joka päivä tavannut pukukopilla meidän nykyisiä tai entisiä lähihoitajaopiskelijoita. Oli hienoa jutella erityisesti näiden meiltä valmistuneiden nuorten nykyisestä työstä. Erityisesti mieltä lämmitti eräs nuori nainen, joka on siitä ryhmästä, jota opetin ihan noviisina syksyllä vuonna 2010. Ryhmän ensimmäisellä tunnilla ihmettelin, että miksi kukaan ei vastaa kysymykseeni....opiskelijat viittasivat :D

Mahtava viikko.Nyt viikonlopun viettoon ja maanantaina aamuun.

Paljon päivittämistä ja uutta

Työnantajani Etelä-Savon ammattiopisto tukee ja kannustaa opettajia työelämäjaksoille. Toiveissa olisi että kävisimme päivittelemässä osaamistamme neljän vuoden välein. Hieno tilaisuus minusta kaikille opettajille. Olen siis ensimmäsitä viikkoa (yhteensä 4) työelämäjaksolla lastenalueella Mikkelin keskussairaalassa päivittämässä omaa osaamistani. Olen nyt lastenosastolla, mutta tarkoitus on käydä myös ainakin vauvateholla ja lastenpoliklinikalla. Lastenosasto on 10 paikkainen osasto ja potilaita on monen ikäisiä, vauvoista 18 vuotiaisiin. Myös erikoisaloja on paljon, joita lasten sairaudet koskettavat.

Aika hyvin jaksoi illasta aamuun, vaikka hiukan epäilin. Tänään perehdyin ja palauttelin mieleeni eristysasioita: pisaraeristys (esim. MRSA), kosketuseristys (esim. RSV) ja ilmaeristys (esim. vesirokko). Tutustuin myös osaston käytäntöihin diabeteksen hoidon aloituksessa. Siinä oli paljon asioita, joita en ollut tiennytkään. Toivottavasti ehtisimme vaikka huomenna katsoa insuliinipumppua koska se on minulle tuntematon kapistus. Kuulin myös tänään, että voisin käydä kastomassa millaisia erilaisia esim. kommunikointikirjoa- ja kuvia lapsille räätälöidysti tehdään.

Ensimmäinen iltavuoro

Iltavuoroihin ei muistaakseni ennen ollut niin mukava lähteä, mutta tänään kylläkin. Kiva kun voi viettää aamun upeassa säässä ja VALOSSA ulkoillen. Tuntui ihan että olisi ollut vapaapäivä takana kun taukoa töistä oli iltapäivä ja aamupäivä. Vuorotyön hyviä puolia.

Iltavuoro oli rauhallinen ja ehdin perhetyä ohjeisiin ja kysellä uusista hoitokäytännöistä ja lääkkeistä. Sen olin jo hyllyjä tutkimalla huomannut, että äidinmaidonkorvikkeita on ihan älyttömästi, siis oikeasti. Ennen oli vaanu Tuttelia, nyt jos vaikka mitä...Muutosta on myös ruiskuissa, niitäkin on nyt erilaisia: oraalikautta otettaessa käytetään erilaistan. Hoitokäytännöistä esim. hengitysjuttuihin höyrykoneita, joita aikoinaan oli, ei enää käytetä. Mielenkiintoista. Nyt nukkumaan jotta jaksaa aamulla taas töihin...krooh

Aamuvuoro, lähtö kotoa klo 6 (argh)

Aamulla seitsemään meno on minulle vierasta, mutta hyvin jaksoin, ihme kyllä. Aamulla löytyi tänään myös hyvä autopaikka eikä tarvinnut käydä välillä kiekkoa kääntelemässä. Päivä oli täynnä ohjelmaa ja pääsin tutustumaan myös uusiin (tai minulle) uusiin laitteisiin. Aika hienoa laitteita on tullut käytäntöön mm. verenpainemittarit ja kosketusnäytöllä toimivat monitorit. Mahtavaa miten tekniikka kehittyy. Ainut miinus päivässä: eväiden syönti keskeytyi (kuten niin usein hoitajien työssä käy). Tärkeämpi asia on kuitenkin se, että omahoitajajärjestelmä toimii ja lisää turvallisuutta kaikkien kannalta. Hieno päivä tänäänkin. Lupaan laittaa jotakin kuvaakin tänne kunhan tästä pääsen alkuun.

Ensimmäinen päivä

Ohi on ensimmäinen päivä. Nyt tekee mieli nostaa jalat ylös ja levähtää. En todellakaan muistanut miten paljon hoitajat kävelevät ja miten pitkiä sairaalan käytävät ovat. Lisäksi, jos oikeasti noudattaa suositusta "portaat hissin sijaan", niin askeleita kertyy...

Päivä alkoi yleisistä asioista: avainten ja vaatteiden hakua, pukukopin varausta yms. Ohjaajanani oli tänään hoitaja, jonka kanssa muistan tehneeni monta työvuoroa 90-luvun alussa. Vaatteet ovat muuten siniset ja todella mukavampaa materiaalia kuin tuolloin :) Tänään pääsin tutustumaan itselleni aikalailla vieraaseen asiaan eli sähköisiin potilastietojärjestelmiin. Hyvä päivä ja lämmin vastaanotto. Nyt jalat ylös ja huomenna aamuun.

Huomenna se alkaa

Mun maanantaini huomenna onkin erilainen kun, öö tota, 23 vuoteen? Tai sinnepäin. Menen aamulla töihin, hoitajan töihin. Jännittää vähän. Luultavasti pystyn kyllä samaistumaan omiin lähihoitajaopiskelijoihini tämän jälkeen paremmin. Tiedän vain huomisesta sen, että mihin menen ja monelta. Muista asioista esim. työvuoroista, ohjaajasta ei ole tietoa.